Hic Rhodus

Maailman mitassa arvioituna suomalaisen kulttuurin ehdoton huippusaavutus on kirjastolaitoksemme. Kirjasto on lakiin kirjattu peruspalvelu, joka jokaisen kunnan tulee järjestää joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Kirjastot eivät ole "lainastoja", vaan paikallisia hyvinvointikeskuksia, hyvän elämän tyyssijoja. Suomalainen kirjastoalan asiantuntemus ja siihen perustuva koulutus on sekin parasta maailmassa. Uusien kirjastorakennustemme avarat ja valoisat tilat upeine kalusteineen kertovat asiakasta kohtaan osoitetusta arvostuksesta. Kirjastot ovat kaikkien käytettävissä – ja kaikki väestöryhmät niitä myös käyttävät. Kirjastomme ovat suomalaista tasavertaisuutta ja hyvinvointia parhaimmillaan. Kirjastomme ovat myös vaikeuksissa. Määrärahoja leikataan, aukioloaikoja lyhennetään, sivukirjastoja lakkautetaan. Pelkkä puolustustaistelu ei riitä. Tarvitaan myös uusia ajatuksia ja intomielisiä näkemyksiä kirjastojen kehittämisestä paikallisen hyvinvoinnin perustekijöinä. Kirjasto...

Julkaistu lyhynnettynä versiona Alueviestissä 19.1.2011 ja Tyrvään Sanomissa 20.1.2011 Päätös pitää Sastamalan pääkirjaston kiinni lauantaisin on toki huono asia. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kaupunkimme kirjastotoimen ongelmien syyt ovat huomattavasti syvemmällä ja kehittämishaasteet sen mukaiset. Niissä ei ole kysymys vain tämän lakisääteisen peruspalvelun rahoituksesta, vaan myös sen tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Sen sijaan, että Sastamalan kirjastopalveluja arvioidaan vain raskaaksi koettuna menoeränä, kirjastojamme tulisi määrätietoisesti kehittää Kirja-Sastamalan olennaisena ulottuvuutena ja kunnallisen hyvinvoinnin perustekijänä. Nyt olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa on syntymässä perin ikävä vastakkainasettelu todella lupaavan valtakunnallisesti merkittävän toiminnan (Vanhan kirjallisuuden päivät ja Pukstaavi) ja paikallisen peruspalvelun (kirjastot) välillä: VKP ja Pukstaavi kukoistavat, kirjastopalvelut näivettyvät. Tällainen asetelma ei voi olla k...

Mikko Lahtinen Fredrik Cygnaeus aristokraatti – demokraatti (Tämän artikkelin suppea versio on ilmestynyt niin & näin -lehden numerossa 3/2008, ks. myös http://filosofia.fi/tallennearkisto/tekstit/3930) Elkötte, etinen kansa, Lasta kaltoin kasvatelko Luona tuhman tuuittajan, Vierahan väsyttelijän! Lapsi kaltoin kasvattama, Poika tuhmin tuuittama Ei tule älyämähän, Miehen mieltä ottamahan, Vaikka vanhaksi eläisi, Varreltansa vahvistuisi. Jo vuonna 1907 Fredrik Cygnaeuksen (1807–1881) syntymän satavuotismuistojuhlaa vietettäessä valitettiin, että tämä suomalaisuusliikkeen ”suuroriginelli” oli vieras ja unohdettu uuden vuosisadan ihmisten keskuudessa. Juhlavuosi 2007 osoitti, ettei Cygnaeus ole täysin unohtunut historian hämärään, vaikka massamedia ei päivänsankaria juuri mitenkään noteerannutkaan. Cygnaeuksen elämänvaiheet, persoonallinen karaktääri sekä kirjoitukset häneltä ja hänestä ansaitsevat huomiota – eivät vain ”antikvaaris-museaalisista” syistä, vaan in...

Radikaali Snellman machiavelliläis-gramscilainen näkökulma Aluksi: Subjektiivinen lähtökohta Kiinnostukseni J.V. Snellmanin ajattelua ja toimintaa kohtaan on syntynyt suomalaisen yhteiskunnan autonomian ajan historiaa koskevien tutkimusteni myötä, mutta saanut subjektiivisen pontensa siitä inspiroivasta vaikutuksesta, jonka Snellmanin kirjoitukset ovat minulle tarjonneet. Suomen historiaan suuntautuvien tutkimusteni varsinaisena kohteena on suomalaisen kapitalismin, luokkayhteiskunnan ja nationalismin historia autonomian ajalla ja itsenäisyyden alkuvaiheissa. Lisäksi ja ohessa olen etsinyt – yleensä turhaan – yksittäisiä suomalaisia intellektuelleja, joista innostuisin kirjoittamaan oman ja erillisen esityksensä. Millaisia aineksia tarvitsen tällaisen subjektiivisen innostuksen syntymiseksi? Machiavellin, Humen, Marxin ja Gramscin tutkijana kriteerini ovat muun muassa seuraavat. Toden teolla kiinnostuakseni intellektuellista tämän tulee todella olla intellektuelli, kirjoittaja,...