Hic Rhodus

Taiteilijaelämää alla ja yllä realismin Raimo Viitalan elämäntyönäyttelyn avajaisissa Jaatsilla Sastamalassa 10.6. 2021 Hyvät ystävät! Uusi tuttavuus En ehtinyt henkilökohtaisesti tutustua taitelija Raimo Viitalaan. Toki hänen nimensä, kirjoituksensa Tyrvään Sanomissa ja persoonallinen figuurinsa olivat minullekin jollakin tapaa tuttuja jo lapsuudesta. Mutta hänen näyttelyissään en ole käynyt, en myöskään muistonäyttelyssä täällä Jaatsilla vuonna 1992 – elelin silloin Tampereella.   Olenkin nyt ensi kertaa Raimo Viitalan näyttelyssä. Eräät hänen paikkakuntamme julkisissa tiloissa olevat työt olivat kuitenkin jo lapsena pistäneet silmääni. Erityisesti mieleeni on jäänyt terveyskeskuksen odotustilassa kai edelleenkin oleva vihreäsävyinen öljyvärimaalaus kirurgeista työssään. Samoin olin nähnyt Viitalan maalaamia muotokuvia eräiden tuttavaperheiden kodeissa. Puhettani varten olen tutkaillut kuvia hänen töistään ja lukenut hänen taide- ja kirja-arvostelujaan ja muita kirjoituksiaan. Viita

 Mikko Lahtinen HÄMEENKATU Prologi Kansalaisyhteiskunta-kurssille (Tampereen yliopistossa keväällä 2020) Hämeenkatu on nyt hiljainen, poikkeustilassa, mutta voimme tehdä virtuaalisen kävelyn tälle Tampereen pääkadulle muistellen sitä sellaisena kuin se on normaalioloissa: vilkkaana ja eloisana ihmisten ja asioiden kohtaamispaikkana. Voit lukea seuraavan pikku kirjoituksen ikään kuin kulkureittinä ”kansalaisyhteiskuntaan” sellaisena kuin se Hämeenkadulla näyttäytyy – näyttäytyy, mutta ei paljasta itseään, vaan myös peittää itsensä kadun monenkirjavuuteen. Kuitenkin kansalaisyhteiskunta yhteyksissään yhteiskuntamuodostuman muihin ulottuvuuksiin tai osatekijöihin on Hämeenkadulla monin tavoin läsnä. Hämeenkatu on yhtä aikaa ja sekoittuneesti taloutta, politiikkaa, kulttuuria; julkista ja yksityistä monissa eri muodoissaan ja ulottuvuuksissaan; valtiota, kansalaisyhteiskuntaa, taloutta; mainontaa, kulutusta, markkinoita; työtä ja tuotantoa, koti- ja perhe-elämää; paikallista, kansallista,