Mikko Lahtinen
HÄMEENKATU
Prologi Kansalaisyhteiskunta-kurssille (Tampereen yliopistossa keväällä 2020)
Hämeenkatu on nyt hiljainen, poikkeustilassa, mutta voimme tehdä virtuaalisen kävelyn tälle Tampereen pääkadulle muistellen sitä sellaisena kuin se on normaalioloissa: vilkkaana ja eloisana ihmisten ja asioiden kohtaamispaikkana.
Voit lukea seuraavan pikku kirjoituksen ikään kuin kulkureittinä ”kansalaisyhteiskuntaan” sellaisena kuin se Hämeenkadulla näyttäytyy – näyttäytyy, mutta ei paljasta itseään, vaan myös peittää itsensä kadun monenkirjavuuteen. Kuitenkin kansalaisyhteiskunta yhteyksissään yhteiskuntamuodostuman muihin ulottuvuuksiin tai osatekijöihin on Hämeenkadulla monin tavoin läsnä.
Hämeenkatu on yhtä aikaa ja sekoittuneesti taloutta, politiikkaa, kulttuuria; julkista ja yksityistä monissa eri muodoissaan ja ulottuvuuksissaan; valtiota, kansalaisyhteiskuntaa, taloutta; mainontaa, kulutusta, markkinoita; työtä ja tuotantoa, koti- ja perhe-elämää; paikallista, kansallista, kansainvälistä, globaalia.
Hämeenkatu on ihmisiä yhteiskunnallisissa suhteissaan, henkilökohtaisia mutta aina myös yhteiskunnallisesti jossakin määrin määräytyneitä suhteitaan luoden, ylläpitäen, rikkoenkin.
Hämeenkatu on ihmisiä toistensa seurassa, yhdessä vaikka toisinaan yksinäisinäkin koolla kadulla, kahviloissa, ravintoloissa, kaupoissa, elokuvissa, konserteissa, näyttelyissä, puistoissa, toreilla, kirjastoissa, kuntosaleilla, virastoissa, busseissa, käsissään olevissa verkon ulottuvuuksissa, kadunvarren kerrostalojen kodeissaan, tai töissään, vapaa-ajallaan, harrastuksissaan, kuluttajina, tai kokoukseen, kokoontumiseen, viranomaisiin kulkemassa, jne.
Ihmisiä omissa maailmoissaan mutta myös muiden kanssa jaetuissa arkiajatuksissaan, uskomuksissaan, tuntemuksissaan, tunnelmissaan, peloissaan, huolissaan, iloissaan … tyynin mielin, levottomin mielin, tylsin mielin, muistoissaan, haaveissaan, unelmissaan, ahdistuksissaan… Ihmisiä kehoina kehojen joukossa, fyysisinä, psyykkisinä, henkisinä, sosiaalisina, ideologisina olentoina.
Ihmisiä ryhmien jäseninä: lapsina, nuorina, aikuisina, ikäihmisinä, lapsiperheinä, skeittareina, taksija bussikuskeina, narkkareina, opiskelijoina, työttöminä, eläkeläisinä, työyhteisön jäseninä, kerjäävinä EU-kansalaisina, mielenosoittajina, autoilijoina, pyöräilijöinä, kuluttajina, turisteina, harrastustensa parissa, viranomaisina, köyhinä, keskituloisina, varakkaina, miehinä, naisina, muina sukupuolina, homo-, hetero, bi-, moni-, a-seksuaaleina, ahdasmielisinä, suvaitsevaisina, välinpitämättöminä …
Hämeenkatu on myös luontoa: säätä, ilmastoa, ilmastonmuutosta, kiviä, kasveja, eläimiä, läheisiä järviä saarineen ja koskenkulkuineen, elävänä organismina kadunkulkijoiden kehoissa, viettiensä, halujensa, himojensa ja intohimojensa kanssa. Mutta ei "puhdasta" luontoa, vaan sekoittuneena ihmisen tekemään, muokkaamaan, järjestämään.
Hämeenkadun kulkijalle satelee kutsuja: kuluttamaan, osallistumaan, kulkemaan, ajattelemaan, tuntemaan, ymmärtämään, hoitamaan itseään, viranomaisiin, töihin, opiskelemaan, lorvimaan, juopumaan, viihtymään … Jotkut kutsut ovat vain valituille kadun kulkijoille, kuten varoissaan oleville tai varoja vailla oleville. Kaikkiin kutsuihin ei kukaan kulkija vastaa, jotkut kutsut herättävät vastarintaa, toisiin – moniin – vastataan hyväksyvästi, jos ei riemuiten niin ainakin isommin vastaan panematta, usein jopa asiaan sen kummemmin huomiota kiinnittämättä.
Toisinaan Hämeenkatu on liikaa, mutta ei siitä koskaan pääse täysin eroon. Mihin ikinä meneekään, ei voi paeta "Hämeenkatua" itsessään tai "puhtaimman” luonnonkin määrittäjänä tai baarin syrjäisimmänkin pöydän salaisena seuralaisena.
Hämeenkadulla on monenkirjavia kylttejä, mainoksia, opasteita sekä muita kirjoituksia symboleineen, kuvineen, kirjailuineen. Joskus niissä vilahtaa yhteiskunnallisia ydinsanojakin, kuten talous, politiikka, kulttuuri. Mutta vailla selitystä. Hämeenkatu ei selitä itseään. Selitystä pitää etsiä Hämeenkadun kirjakaupoista tai Hämeenkadulta yliopiston tai kaupungin kirjastoon menemällä. Tai yliopistolta, nyt yliopistosta verkossa.
Silloin voi saada vihiä siitä, miksi ja miten Hämeenkatu on myös kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisyhteiskunta on myös Hämeenkatua.
Toivottavasti Kansalaisyhteiskunta-kurssi avaakin uusia näkökulmia paitsi Hämeenkatuun myös ja ennen kaikkea kansalaisyhteiskuntaan sanana, käsitteenä ja historiallisena ilmiönä.