Mikko Lahtinen Fredrik Cygnaeus aristokraatti – demokraatti (Tämän artikkelin suppea versio on ilmestynyt niin & näin -lehden numerossa 3/2008, ks. myös http://filosofia.fi/tallennearkisto/tekstit/3930) Elkötte, etinen kansa, Lasta kaltoin kasvatelko Luona tuhman tuuittajan, Vierahan väsyttelijän! Lapsi kaltoin kasvattama, Poika tuhmin tuuittama Ei tule älyämähän, Miehen mieltä ottamahan, Vaikka vanhaksi eläisi, Varreltansa vahvistuisi. Jo vuonna 1907 Fredrik Cygnaeuksen (1807–1881) syntymän satavuotismuistojuhlaa vietettäessä valitettiin, että tämä suomalaisuusliikkeen ”suuroriginelli” oli vieras ja unohdettu uuden vuosisadan ihmisten keskuudessa. Juhlavuosi 2007 osoitti, ettei Cygnaeus ole täysin unohtunut historian hämärään, vaikka massamedia ei päivänsankaria juuri mitenkään noteerannutkaan. Cygnaeuksen elämänvaiheet, persoonallinen karaktääri sekä kirjoitukset häneltä ja hänestä ansaitsevat huomiota – eivät vain ”antikvaaris-museaalisista” syistä, vaan in
Die Philosophen haben die Welt nur verschieden interpretiert; es kömmt drauf an, sie zu verändern.