Maailman mitassa arvioituna suomalaisen kulttuurin ehdoton huippusaavutus on kirjastolaitoksemme. Kirjasto on lakiin kirjattu peruspalvelu, joka jokaisen kunnan tulee järjestää joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Kirjastot eivät ole "lainastoja", vaan paikallisia hyvinvointikeskuksia, hyvän elämän tyyssijoja. Suomalainen kirjastoalan asiantuntemus ja siihen perustuva koulutus on sekin parasta maailmassa. Uusien kirjastorakennustemme avarat ja valoisat tilat upeine kalusteineen kertovat asiakasta kohtaan osoitetusta arvostuksesta. Kirjastot ovat kaikkien käytettävissä – ja kaikki väestöryhmät niitä myös käyttävät. Kirjastomme ovat suomalaista tasavertaisuutta ja hyvinvointia parhaimmillaan.
Kirjastomme ovat myös vaikeuksissa. Määrärahoja leikataan, aukioloaikoja lyhennetään, sivukirjastoja lakkautetaan. Pelkkä puolustustaistelu ei riitä. Tarvitaan myös uusia ajatuksia ja intomielisiä näkemyksiä kirjastojen kehittämisestä paikallisen hyvinvoinnin perustekijöinä. Kirjastojen tulee jalkautua kuntalaisten keskuuteen, kytkeytyä muihin hyvinvointipalveluihin, hakeutua koulutoimen yhteyteen, kehittyä paikallisten monipalvelukeskusten merkittäväksi toimijaksi. Kirjastolaitoksen uudistaminen vaatii kunnon resursseja, mutta uudistuvaan kirjastolaitokseen voi olla moni sellainenkin halukas panostamaan, joka ei osaa antaa arvoa "perinteiselle kirjastolle". Kun tappiot käännetään voitoiksi, ahdistava puolustustaistelu muuttuu innostuneeksi ja uutta luovaksi toiminnaksi – ja kirjastojemme tulevaisuus voi osoittautua hyvinkin valoisaksi!
Mikko Lahtinen
Kirjoittaja on valtio-opin dosentti ja yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa. Viime vuonna häneltä ilmestyi teos Kirjastojen maa (Vastapaino).
[Julk. Pirkanmaan Vasemmiston vaalilehti 2011]