Julkaistu lyhynnettynä versiona Alueviestissä 19.1.2011 ja Tyrvään Sanomissa 20.1.2011
Päätös pitää Sastamalan pääkirjaston kiinni lauantaisin on toki huono asia. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kaupunkimme kirjastotoimen ongelmien syyt ovat huomattavasti syvemmällä ja kehittämishaasteet sen mukaiset. Niissä ei ole kysymys vain tämän lakisääteisen peruspalvelun rahoituksesta, vaan myös sen tarkoituksenmukaisesta käytöstä.
Sen sijaan, että Sastamalan kirjastopalveluja arvioidaan vain raskaaksi koettuna menoeränä, kirjastojamme tulisi määrätietoisesti kehittää Kirja-Sastamalan olennaisena ulottuvuutena ja kunnallisen hyvinvoinnin perustekijänä.
Nyt olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa on syntymässä perin ikävä vastakkainasettelu todella lupaavan valtakunnallisesti merkittävän toiminnan (Vanhan kirjallisuuden päivät ja Pukstaavi) ja paikallisen peruspalvelun (kirjastot) välillä: VKP ja Pukstaavi kukoistavat, kirjastopalvelut näivettyvät. Tällainen asetelma ei voi olla kunniaksi paikkakunnallemme. Merkitseehän se sitä, että ulospäin Kirja-Sastamala näyttäytyy todellisena kulttuurin ja sivistyksen tyyssijana, mutta sisältäpäin katsoen asiat ovat vallan toisin.
Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisässä – niinkö myös Kirja-Sastamalaksi kutsuttu "kulttuurikakkumme"?
Melko laajan oman kirjastokokemukseni perusteella tiedän, että Sastamalan kirjastotoimi ei edusta valtakunnallista kärkeä, tuskin edes alempaa keskitasoa. Jo verkkosivut sen paljastavat. Niiltä löytyy vain perusinformaatiota, mutta ei jälkeäkään toiminnasta, joka kertoisi kirjastotoimen innostuneesta ja luovasta kehittämisestä. Tämä ei varmastikaan johdu vain siitä, ettei kenelläkään ole ollut aikaa paneutua verkkosivujen tekemiseen, vaan myös siitä, että innostuksesta ja luovuudesta todella on pulaa. Ja miten ne voisivatkaan kukoistaa, kun voimat vie perusrutiineista selviytyminen?
Sastamalan kirjastotoimen palveluksessa on parisenkymmentä virkailijaa. He vastaavat seitsemän kirjaston ja yhden kirjastoauton toiminnasta. Opetusministeriön viimeisimmän (2009) kirjastotilaston mukaan henkilötyövuosien määrä meillä oli 21,19, ja nyt virkojen täyttämättä jättämisen seurauksena luku laskenee alle kahdenkymmenen. Vertailun vuoksi: 28.000 asukkaan Kangasalla henkilötyövuosia oli 22,46; 30.000 asukkaan Nokialla 21,64; samankokoisella Ylöjärvellä 26,72.
Asukaslukuun suhteutettuna Sastamalan kirjastotoimen henkilöresurssit pärjäävät edelleen vertailussa. Ongelman ydin ei ole tässä, vaan siinä, että meillä henkilöresurssit jakautuvat peräti seitsemän kirjaston ja yhden kirjastoauton kesken, kun Nokialla ja Ylöjärvellä on pääkirjaston ja kirjastoauton lisäksi vain kaksi sivukirjastoa; Kangasallakin pärjätään neljällä.
Edes muutaman henkilötyövuoden lisäys ei muuttaisi Sastamalan perustilannetta, sillä henkilöstölisäys jouduttaisiin edelleen käyttämään kirjastojen perusrutiinien hoitamiseen ja aukiolon turvaamiseen. Ja mitä niukemmat resurssit ovat sitä tarkemmin niiden käyttöä tulee miettiä.
Pitäisikö siis Sastamalan kirjastojen toimipisteitä karsia, jotta kirjastotoimessa voitaisiin keskittyä jäljelle jääneiden yksiköiden kehittämiseen? Tämä olisi tyly ja näköalaton ratkaisu, sillä Sastamala on laaja ja monikeskuksinen kaupunki. Kaikki nykyiset kirjastomme ovat tarpeen, mutta ne uhkaavat vääjäämättä taantua muutaman tunnin viikossa auki oleviksi lainaamoiksi, joiden kiinteät kulut suhteessa laskevaan käyttöasteeseen kasvavat kasvamistaan. Kirjasto, johon ei panosteta, on kallis mutta taantuva kirjasto.
Jotta kirjastotoimemme ei uhkaisi tehdä koko Kirja-Sastamalasta vain päältä kaunista kakkua, tulisikin kirjastojamme ryhtyä kehittämään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Pelkkä kirjastopalvelujen määrällinen arviointi ei riitä. Tarvitaan luovaa ja innovatiivista uutta kirjastoajattelua. Sitä Suomessa on poikkeuksellisen runsaasti tarjolla, esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriössä tai Suomen kirjastoseurassa ja alan oppilaitoksissa (yliopistot ja ammattikorkeakoulut). Maastamme löytyy myös monia pieniä ja suuria kirjastoja, joista voisi hakea mallia siihen, miten monipuolinen ja korkeatasoinen kirjastopalvelu järjestetään.
Seuraavassa muutama konkreettinen ehdotus. Niiden lähtökohtana on se, ettei kirjastopalvelujamme "kehitetä" leikkauksia ja supistuksia tehden, vaan luovassa ja innostuneessa hengessä, Kirja-Sastamalan ja ylipäänsä paikallisen hyvinvoinnin olennaisena perustekijänä.
Olen myös vakuuttunut siitä, että päättäjämmekin alkavat nykyistä enemmän panostaa kirjastoihimme, kun niitä ryhdytään kehittämään likeisessä yhteydessä Sastamalan ja sen taajamien muuhun elämään ja hyvinvointipalveluihin.
Ensinnäkin kirjastopalvelut tulisi tuoda saman katon alle taajamiemme muiden peruspalvelujen kanssa. Yhdistetty kirjasto, päiväkoti, vanhainkoti, asiamiesposti, koulu, nuorisotila, terveysasema, kunnan monipalvelupiste, jne. voisi muodostua todelliseksi "hyvinvointikeskukseksi". Tästä on olemassa toimivia esimerkkejä, kuten Kummelin monipalvelutalo nykyään Naantaliin kuuluvassa Velkuassa.
Toiseksi kirjastopalvelujemme eläköityvän henkilökunnan tilalle tulisi palkata opinnoissaan nykypäivän rikkaaseen ja ennakkoluulottomaan kirjastotyöhön koulutettuja nuoria ja innokkaita alan ammattilaisia. Eteläsuomalaiseen kaupunkiin on kyllä tulijoita vaikka kuinka, kunhan kutsu käy. Uudistuvan kirjastotoimen johtajaksi tulisi nimetä vastaavanlainen luova ja määrätietoinen henkilö kuin on Pukstaavin Leena Aaltonen tai VKP:n toiminnanjohtaja Johanna Kurkikangas.
Kolmanneksi kirjastopalveluiden laadun parantamiseksi kirjastosta olisi tehtävä merkittävä osa Kirja-Sastamalaa. Tällöin Kirja-Sastamalan valtakunnallisesti merkittävät toiminnat eivät asetu paikallisen kirjasto-, kulttuuri- ja sivistystoimen vastakohdaksi ja aiheuta pahimmillaan kaunaa ja katkeruutta.
Sen sijaan "valtakunnallisen" ja "paikallisen" tulee täydentää ja vahvistaa toinen toisiaan. Pukstaavin ja Vanhan Kirjallisuuden päivien tulisikin näkyä ja kuulua kirjastojemme ja koulujemme jokapäiväisessä elämässä. Varsinkin pienessä kunnassa kulttuuria tulee kehittää kokonaisvaltaisesti ja yksituumaisessa hengessä. Tämä on myös taloudellisesti edullisista.
Kirja-Sastamalan valtakunnallisesti merkittävien toimintojenkin kannalta välitön yhteys paikalliseen kirjasto-, kulttuuri- ja sivistystoimeen olisi mainio asia. Se näet lisäisi Pukstaavin ja VKP:n "katu-uskottavuutta" kuntalaisten ja päättäjien keskuudessa. Ulkopaikkakuntalaiset voisivat puolestaan havaita, että Sastamalassa todella arvostetaan kirjakulttuuria sekä ylipäänsä sivistystä ja hyvinvointia. Esimerkistä käy Kuhmo, jonka musiikkijuhlat ja kalevalalaisen kulttuurin keskus ovat poikineet myös upean kirjastotalo Atalanten ja tarjonneet todellisen piristysruiskeen myös paikalliselle elinkeinoelämälle.
Jos kirjastopalvelujamme todella aletaan kehittää luovasti ja innostuneesti osana muita peruspalvelujamme ja Kirja-Sastamalaa, avautuu myös monenlaisia uusia rahoitusmahdollisuuksia. Kukoistusta tavoittelevasta kirjastoimesta kiinnostutaan ja siihen halutaan panostaa.
On siis päästävä irti tappiokierteestä ja saatava aikaan menestyskierre. Varat, jotka sijoitetaan pelkkään hengissä pysymiseen eivät edistä kuin hengissä pysymistä. Mutta varat, jotka sijoitetaan kehitykseen, tuottavat uutta elämää ja kasvavat monenlaista korkoa. Ja kun päättäjät osoittavat tukea ja kannustusta kirjastotoimelle, niin kirjaston johtaja ja hänen motivoituneet alaisensa voivat todella yltää parhaimpaansa.
Sastamalan kirjastojen tulevaisuus on tehtävä! Meidän sastamalalaisten tehtävä on laittaa kirjastoasiamme kuntoon. Vastuu on myös kirjaston käyttäjien. Tavallisten kuntalaisten tulee osallistua kirjastotalkoisiin. Kirjastojemme kehittäminen vaatii meiltä kaikilta tekoja. Asiakaslähtöisyys on myös sitä, että asiakkaat ottavat vastuuta kirjastopalveluistaan.
Ehdotan aluksi kirjastoseminaaria, johon osallistuisivat kaikki Kirja-Sastamalan toimijat nimekkäine tukijoineen sekä yhdistykset, elinkeinoelämä, kunnalliset päättäjät ja jokainen kynnelle kykenevä kuntalainen.
Edelleen ehdotan, että asetetaan työryhmä, jonka tehtävänä on laatia monipuolinen ja laaja-alainen esitys Sastamalan kirjastotoimen perinpohjaiseksi uudistamiseksi.
Vain uudistusten myötä voi koittaa aika, jolloin sastamalalaiset voivat olla ylpeitä kirjastoistaankin. Silloin myös lauantain aukiolo järjestyy kuin itsestään!
Mikko Lahtinen
"Kirjastojen mies"