Hic Rhodus

Maailman mitassa arvioituna suomalaisen kulttuurin ehdoton huippusaavutus on kirjastolaitoksemme. Kirjasto on lakiin kirjattu peruspalvelu, joka jokaisen kunnan tulee järjestää joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Kirjastot eivät ole "lainastoja", vaan paikallisia hyvinvointikeskuksia, hyvän elämän tyyssijoja. Suomalainen kirjastoalan asiantuntemus ja siihen perustuva koulutus on sekin parasta maailmassa. Uusien kirjastorakennustemme avarat ja valoisat tilat upeine kalusteineen kertovat asiakasta kohtaan osoitetusta arvostuksesta. Kirjastot ovat kaikkien käytettävissä – ja kaikki väestöryhmät niitä myös käyttävät. Kirjastomme ovat suomalaista tasavertaisuutta ja hyvinvointia parhaimmillaan. Kirjastomme ovat myös vaikeuksissa. Määrärahoja leikataan, aukioloaikoja lyhennetään, sivukirjastoja lakkautetaan. Pelkkä puolustustaistelu ei riitä. Tarvitaan myös uusia ajatuksia ja intomielisiä näkemyksiä kirjastojen kehittämisestä paikallisen hyvinvoinnin perustekijöinä. Kirjasto

Julkaistu lyhynnettynä versiona Alueviestissä 19.1.2011 ja Tyrvään Sanomissa 20.1.2011 Päätös pitää Sastamalan pääkirjaston kiinni lauantaisin on toki huono asia. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kaupunkimme kirjastotoimen ongelmien syyt ovat huomattavasti syvemmällä ja kehittämishaasteet sen mukaiset. Niissä ei ole kysymys vain tämän lakisääteisen peruspalvelun rahoituksesta, vaan myös sen tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Sen sijaan, että Sastamalan kirjastopalveluja arvioidaan vain raskaaksi koettuna menoeränä, kirjastojamme tulisi määrätietoisesti kehittää Kirja-Sastamalan olennaisena ulottuvuutena ja kunnallisen hyvinvoinnin perustekijänä. Nyt olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa on syntymässä perin ikävä vastakkainasettelu todella lupaavan valtakunnallisesti merkittävän toiminnan (Vanhan kirjallisuuden päivät ja Pukstaavi) ja paikallisen peruspalvelun (kirjastot) välillä: VKP ja Pukstaavi kukoistavat, kirjastopalvelut näivettyvät. Tällainen asetelma ei voi olla k